Luonnetestin arvosteluohjeet - KOVUUS

Kovuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä koiran taipumusta muistaa epämiellyttäviä kokemuksia. Kovana pidetään sellaista koiraa, joka unohtaa pian pelottavat kokemukset. Koiraa, joka kauan muistaa vähäpätöisetkin ikävyydet, sanotaan pehmeäksi.

Tottelevaisuuskoulutuksesta muistamme, että koira yhdistää kokemansa ikävyydet siihen tapahtumaan tai tekoon, joka vallitsi kyseisellä hetkellä. Mutta harvoin pelkkä tilanne jää mieleen epämieluisana: myös tapahtumapaikka ja sen lähiympäristö sekä mahdolliset kuulo- ja näköhavainnot, joilla ei ole muuta yhteyttä tapahtumaan kuin että ne havaittiin juuri samalla hetkellä kuin ikävä asia tapahtui, jäävät mieleen. Tämä mahdollistaa koiran kovuuden arvostelemisen.

Erillisiä kokeita

Koe on järjestettävissä mitä erilaisimmilla tavoilla. Toteutuksesta riippumatta sen on aina täytettävä tiettyjä vaatimuksia. Jokaisen kovuuskokeen on tapahduttava kahdessa melkein samanlaisessa jaksossa, joiden välillä pidetään taukoa. Ensimmäisen jakson aikana koiralle aiheutetaan melko voimakas henkinen epämiellyttävyys. Tämä sen vuoksi, että koiralla olisi jotakin muistettavaa, kun sen jonkin ajan kuluttua lähestyessä samaa paikkaa jossa epämiellyttävyys tapahtui. Tarkkailemalla koiran reaktioita voi saada käsityksen siitä, kuinka hyvin se muistaa paikan ja sen, mitä siellä tapahtui. Tavallisin reaktio on, että koira yrittää vältellä epämiellyttäväksi muistamaansa paikkaa joko kiertämällä sen tai kieltäytymällä liikkumasta eteenpäin.

Koiran reaktioiden voimakkuuden voi katsoa olevan suhteessa siihen mielipahaan, jonka se kokee tunnistaessaan paikan. Ärsyke siis vaikuttaa voimakkaammin pehmeään kuin kovaan koiraan. Pehmeällä koiraita on siis syy reagoida voimakkaammin, koska se muistin kautta kokee ärsykkeen uudestaan.

Toisen jakson lähtöä ei voi täsmäl- lisesti määritellä. kovin suuri. Ei ole kovin merkityksellistä, mihin aikaan päädytään.

Jos koiran kokema epämiellyttävyys on testituomarien mielestä suuri, on väliaikaa pidennettävä. Ajan on aina oltava suhteessa epämiellyttävyyden suuruuteen. Testituomarien asia on kokemuksensa perusteella sovittaa epämiellyttävyyden voimakkuus ja palautumisaika toisiinsa.

Kovuutta arvosteltaessa on muistettava ja otettava huomioon se, että koira voi vaikuttaa hyvin pehmeältä kun sen kokema epämiellyttävyys aiheutuu suoraan ihmisestä, mutta huomattavasti kovemmalta, kun se ymmärtää epämiellyttävyyden tulevan jostain elottomasta kohteesta. Toisin sanoen koira usein kokee ihmisen, erityisesti ohjaajansa, aiheuttaman epämiellyttävyyden paljon voimakkaammin kuin jonkin muunlaisen ikävyyden. Syy siihen lienee useimpien. koirien kokema kunnioitus ihmistä kohtaan, siis ihmisen ylivoimaisuuden tunnustaminen. Epävarmoissa tapauksissa on siksi suoritettava useita kokeita, joissa ikävyyksien aiheuttajat ovat erilaisia.

Jos koira ensimmäisen koejakson aikana joutuu niin voimakkaan epämiellyttävyyden kohteeksi, että testituomarit katsovat suhteellisen pitkän väliajan olevan tarpeen, voidaan sen aikana suorittaa kokeen muita osia, ei kuitenkaan samalla paikalla. Tapahtumien kyseisissä koeosioissa olisi myös oltava mahdollisimman erilaisia kuin vasta koettu epämiellyttävyys. Parasta on kuitenkin välttää niin suuria epämiellyttävyyksiä, että ne vaativat pitkän toipumisajan.

Psyykkinen epämiellyttävyys

Seuraava selostus voi toimia esimerkkinä kovuustestistä, jonka tarkoitus on aiheuttaa koiralle ainoastaan psyykkistä epämiellyttävyyttä. Ensimmäinen koejakso: Talon nurkan tai muun sellaisen taakse on piilotettu hahmo (esim. suojapuku). Koira kulkee taluttimessa ohjaajansa edellä pitkin seinänvierustaa (tai vastaavaa, esim. pensasaitaa). Kun koiran pää on noin puolen metrin päässä hahmosta, se vedetään tai työnnetään nopeasti esiin piilostaan kohti koiraa. Hahmoa pidetään paikallaan, kunnes testituomari antaa merkin sen pois vetämisestä. Avustaja voi joko työntää hahmoa suoraan nurkan takaa tai se voidaan vetää esiin jonkun matkan päästä esim. narulla. Avustajan käyttäminen on yksinkertaisinta ja varminta, mutta on varmistuttava siitä, ettei koira haista häntä.

Jotta toivottu shokkivaikutus saadaan aikaan, on hahmo näytettävä koiralle juuri oikealla hetkellä, ei liian myöhään eikä liian aikaisin. Jos hahmo tulee esiin liian aikaisin jää vaikutus liian pieneksi Jos hahmo näytetään liian myöhään ja välimatka koiran ja hahmon välillä on ehkä vain pari desimetriä, ei koira luultavasti voi tajuta hahmoa, vaan ainoastaan liikkeen. Silloinkin jää vaikutus yleensä liian pieneksi, eikä koetta kannata jatkaa. Jos koiran annetaan ohittaa kulma ja se tapaa avustajan, on koe yleensä pilalla, vaikka koira pelästyisikin vähän ensi hetkellä. Mikäli koira saadaan pelästymään kokeen alkujaksossa, jatketaan sen rauhoituttua kokeen toisella osalla. Reaktiot ilmenevät jo ennen kuin koira tulee kyseiselle paikalle - jos yleensä ilmenee minkäänlaisia reaktioita. Jos koira on jo unohtanut tapahtuman, se ei reagoi mitenkään. Reaktiot, joita tässä haemme ovat sellaisia, jotka ilmentävät koiran epämieluisuuden tunnetta tai haluttomuutta lähestyä tapahtumapaikkaa. Joskus voidaan tietysti nähdä myös muita reaktioita, esim. taisteluhalua. Taisteluhalua ei ilman muuta pidä selittää niin, että koiran täytyy olla kova, koska se ei reagoi haluttomuudella. On pikemminkin niin, että koira yllätyshetkellä koki uhan edessä taisteluhalua eikä pelkoa, eikä siksi muista tilannetta epämiellyttävänä. Jotta voidaan testata kovuutta, on koiran koettava tilanne epämiellyttävänä, tässä tapauksessa psyykkisesti epämiellyttävänä.

Arvostelu

Jos ollaan varmoja siitä, että koiran reaktiot yllätyshetkellä pääasiallisesti ilmaisivat pelästymistä (äkillinen poishypähdys taaksepäin tai sivulle, voimakas pyrkimys poistua paikalta niin kauan kuin hahmo on näkyvissä, hyvin pieni tai olematon halu tutkia paikka kun hahmo katoaa, sekä mahdollisesti hännän painuminen koipien väliin ja vapina) koiran mennessä toiselle jaksolle samaa tietä näyttämättä varsinaisia epävarmuuden merkkejä - silloin koira on kova. Jos se sitä vastoin osoittaa selviä merkkejä siitä, että se mieluiten haluaisi välttää paikkaa ja jos se on vietävä paikalle houkuttelemalla - silloin se on pehmeä tai erittäin pehmeä. Vähäisempi haluttomuus mennä uudestaan paikalle osoittaa lievää pehmeyttä tai kohtalaista kovuutta.

Huomatkaa, ettei koiraa pidä arvostella pehmeäksi vain siksi, että se osoittaa muistavansa paikan, jossa tapahtui ikäviä asioita. Tietty varovaisuus käyttäytymisessä lähestyttäessä tapahtumapaikkaa on täysin luonnollista myös koville koirille.

Fyysinen epämiellyttävyys

Joskus on välttämätöntä tai jopa toivottavaa laatia kovuuskoe siten, että koira kokee selvästi ihmisen aiheuttamaa fyysistä epämiellyttävyyttä. Jos koira hyväksytään kokeessa, se joutuu koulutukseen ja silloin pitäisi kouluttajan jo alusta lähtien tietää, miten koira reagoi ohjaajan koviin otteisiin - voidakseen välttää sen, että koira kokee vastenmielisyyttä ohjaajaa kohtaan. Kokeita voi suorittaa koulutuksen osana, jossa pääasiallisesti käytetään käden vaikutusta. Tällaisissa yhteyksissä pitää testituomarin vain poikkeustapauksissa käyttää ääntään epämiellyttävyyden aiheuttajana. Muuten voi olla vaikeata päättää, vaikuttiko koiraan lähinnä fyysinen vai psyykkinen epämiellyttävyys. On tietysti myös tarkastettava, miten koira suhtautuu uhkaaviin ääniin, mutta silloin äänen on oltava ainoa ärsyke.

Useat koirat ovat rasittavan innostuneita leikkimään kepeillä ja muilla sellaisilla. Jos testituomarilla on kädessään keppi, jonka hän heittää ilmaan ja sieppaa jälleen koiran lähellä, ei koira useimmiten pysty hillitsemään itseään, vaan yrittää ottaa kepin kiinni. Jos se silloin saa pienen näpäyksen kuonoonsa joka yrityksellä, käy pian ilmi, paljonko se sietää ennen kuin se luopuu uusista yrityksistä testituomarin kiihotuksesta huolimatta.

Tulos arvostellaan samojen normien mukaan kuin psyykkinen epämiellyttävyys. Arviointi kirjoitetaan toistaiseksi muistiin ennakkoarviona.