Luonnetestin arvosteluohje - PUOLUSTUSHALU

Puolustushalulla tarkoitetaan tässä yhteydessä koiran synnynnäistä taipumusta aktiivisesti hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla puolustaa itseään, laumaansa (perhettä tai ohjaajaansa) sekä asuinaluettaan.

Aktiivisesti puolustamisella tarkoitetaan sellaista puolustuskäyttäytymistä, että se voidaan arvostella kokeella. Pakokin on eräänlaista puolustusta, mutta se arvostellaan toimintakykykokeessa. Tietyllä tavalla myös terävyysreaktiot ovat puolustautumista - uhkaa kohden suunnattu uhkaava asenne. Mutta koska tämä asenne laukaisee monilla koirilla pikemminkin paon kuin hyökkäyksen, on yksinkertaisempaa arvostella terävyys yhtenä ominaisuutena ja taipumus aggressiiviseen hyökkäykseen toisena.

Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran tunnemielialojen mukaan. Kaikkein kiinnostavinta on koiran käyttäytyminen tilanteissa, joissa uhan aiheuttavat tuntemattomat henkilöt.

Puolustushalua tarkasteltaessa on muistettava, että on helppoa määrätietoisella ja yksinkertaisella koulutuksella suunnata luontaista puolustushalua tiettyyn suuntaan ja yleensä lisätä sitä.

Erikoiskoe

Puolustushalukokeessa testaaja hyökkää koiran ohjaajaa ja toissijaisesti koiraa kohden. Oikeastaan tällaisella koetavalla on melko vähäinen arvo, koska on vaikeata luoda todellisen vaaran tunnetta siten, että koira tuntisi tilanteen hyvin uhkaavaksi. Testaajalta vaaditaan tässä taitoa hyökätä mahdollisimman todentuntuisesti. Mikäli hän ei saa aikaan vaaran vaikutelmaa, koira yleensä pysyy välinpitämättömänä tai sitten puolustushalun sijasta herääkin vain toimintakyky. Koira käsittää koko asian vaarattomaksi leikiksi.

Koiran pysyminen välinpitämättömänä ei välttämättä ole merkki puolustushalun puuttumisesta. Mikäli se on käyttäytynyt täysin tai melko välinpitämättömästi myös muissa sellaisissa koetilanteissa, joissa puolustushalua olisi pitänyt ilmetä, on syytä olettaa koiran puolustushalun olevan vähäinen. Jos koira on muiden kokeiden aikana osoittanut parempaa puolustushalua kun hyökkäystilanteessa, voi siihen olla monta syytä. Koira ei ole tuntenut tehtyjä ärsytyksiä uhkaavaksi. Koira voi osoittaa liian suurta kunnioitusta tai luottamusta ihmistä kohtaan, jolloin sen puolustushalu estyy. Tämä ilmenee yleensä pieninä kesken jätettyinä hyökkäysyrityksinä. Koira on purkanut muihin lyhyen ajan sisällä suoritettuihin kokeisiin niin paljon vihamielistä puolustushalua, että sen sisäinen aktivaatiotaso on laskenut. Erikoiskokeessa tehdyt ärsytykset ovat liian heikkoja nostamaan toiminnan purkautumistasolle. Mikäli koira ei puolusta ohjaajaansa, suunnataan hyökkäys koiraa kohti.

Eräät koirat innostuvat suuresti testaajan työskentelystä, mutta eivät osoita hyökkäävyyttä. Silloin puolustushalun asemesta aktivoituukin taisteluhalu, koska koira pitää maalimiestä ennemminkin leikkitoverinaan kuin vaarallisena henkilönä. Tavallisinta lienee, että koirien käytös ilmentää sekä puolustushalua että taisteluhalua.

Erottaakseen nämä ominaisuudet toisistaan on syytä muistaa, että puolustushaluun liittyy aina jonkin verran hyökkäävyyttä, mutta taisteluhaluun ei (paitsi leikissä). Ei ole vaikea erottaa todellista aggressiivisuutta ja leikkihyökkäyksiä toisistaan. Matalalle laskeutunut etuosa, levällään olevat etujalat ja pystyasentoinen takaosa sekä pään tai koko etuosan heiluttaminen sivuille ovat merkkejä taisteluhalusta eikä puolustushalusta, vaikka "uhkaavaa" murinaa kuuluisikin samanaikaisesti. Puolustushalun merkkejä ovat yleensä alas laskettu ja eteenpäin työnnetty pää, hampaiden näyttäminen, murina ja joskus haukku, matala, tasapainoinen runko sekä kohotetut niska- ja seikäkarvat. Jopa häntä liikkuu eri lailla puolustus- ja taisteluhaluissa. Yksilöllisiä eroja kuitenkin esiintyy. Hyökkäävyyden yhteydessä häntä on aina jäykempi ja suorempi ja värähtelevä, ja sen liikkeet ovat ylipäätään rytmikkäämmät kuin taisteluhalutilanteessa.

Testi on nopeasti järjestettävissä ja vietävissä läpi, joten sen suorittaminen on suositeltavaa. Usein on mahdollista saada täydentäviä tietoja koiran terävyydestä ja toimintakyvystä puolustus- ja taistelunhalun lisäksi. Sen lisäksi koe on arvokas, jos koira puolustautuu aktiivisesti, saadaan yleensä selville millaisessa henkisessä tasapaino- tai tasapainottomuustilassa se hyökkää. Tämä on tärkeää siksi, että puolustushalun arvostelussa ollaan kiinnostuneempia koiran kyvystä käyttäytyä tasapainoisesti - mahdollisesta vihaisuudesta huolimatta - kuin puolustushalun suuruudesta.

Arvostelu

Puolustushalun arvostelussa ei pidä arvostella vain koiran suorittamaa hyökkäyksiä vaan myös pienintäkin pyrkimystä aktiiviseen puolustukseen. Harvoin koira tässä vaiheessa tosissaan hyökkää. Hyökkäysyritykset ovat sitä tavallisempia. Yritykset ovat arvostelun kannalta yhtä arvokkaita ja luotettavia kuin varsinaiset hyökkäyksetkin.

Koirilla, joilla on suuri terävyys, on myös suuri puolustushalu, ja koirilla, joilla on pieni terävyys, on pieni puolustushalu. Olisi helppoa, jos voitaisiin tyytyä tähän päätelmään, sillä silloin voitaisiin poistaa koko puolustushalun arvostelu ja arvostella vain koiran terävyyttä. Mutta se ei riitä. Halutaan nähdä koiran käytös silloin, kun sen terävyys on noussut sellaiselle tasolle, että sen on jollain tavalla purkauduttava. Kuten aikaisemmin mainittiin, voi terävyys yleensä purkautua kahta tietä: joko hyökkäyksellä uhan aiheuttajaa kohden tai paolla sen läheisyydestä. Tietysti molemmansuuntaiset pyrkimykset yhtaikaakin ovat mahdollisia, jopa tavallisimpia. Mainittakoon vielä kerran, että tässä kokeessa on arvosteltava koiran halua hyökätä eikä sen halua paeta.

Yleisenä sääntönä puolustushalun suuruuden määrittelemiseen pätee, että mitä useampia ja voimakkaampia ärsytyksiä tarvitaan hyökkäyksen purkautumiseen - loppuun suoritettuna tai vain aloitettuna - sitä vähäisempi on puolustushalu. Vastaavasti puolustushalu on sitä suurempi, sitä vähäisemmät ärsykkeet laukaisevat hyökkäyksen.

Yhtä tärkeätä on arvostella, suorittaako koira hyökkäyksen hillitysti vai hillitsemättömästi. Tästä on vaikeata antaa mitään yleistä sääntöä. Yksilöllinen vaihtelu on suurta ja lisäksi sellaiset ominaisuudet kuin temperamentti, toimintakyky, kunnioitus ihmistä kohtaan, puuttuva yhteenkuuluvuuden tunne ohjaajan kanssa jne. voivat vaikuttaa hyökkäykseen joko kiihottavasti tai ehkäisevästi. Vaikka näiden kahden hyökkäystavan kuvaileminen on vaikeaa, ei yleensä ole vaikea sanoa, kummasta muodosta on kyse kun näkee - ja kuulee - miten koira suorittaa hyökkäyksen. Ero hillityn ja hillitsemättömän hyökkäyksen välillä näkyy melkein aina parhaiten, testaajan lopettaessa hyökkäyksen. Jos koira heti lieventää hyökkäystään tai lopettaa sen täysin, se ei ole voinut toimia tasapainottomasti. Mikäli koira jatkaa hyökkäystä yrittäen purra ja osoittaa selvää aggressiivisuutta, voimme varmasti todeta hyökkäyksen olevan hillitsemätön. Yksinomaan se, että hyökkäys tapahtuu nopeasti, ei tee hyökkäystä hillitsemättömäksi. Voi olla kyse temperamentista. Määrätietoisen raivoisaa hyökkäystä, josta puuttuu aggression piirteet, ei myöskään voida pitää tasapainottomana puolustushyökkäyksenä. Tällainen hyökkäys johtunee suuresta taisteluhalusta.