Luonnetestin arvosteluohje - TOIMINTAKYKY

Toimintakykyä pidetään luonteenominaisuutena,joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Tätä perinnäistä määritelmää ei voida pitää kiistattoman oikeana. Mitä toimintakyky on emme varmasti tiedä ja siksi on mahdotonta määritellä sitä yksiselitteisesti. Perinteinen määritelmä pitää toimintakykyä täysin itsenäisenä ominaisuutena, mikä luultavasti on väärin. Voidaan hyvin ajatella, että se mitä kutsutaan toimintakyvyksi on monen ominaisuuden (taipumuksen) yhdessä muodostama reaktio. Muita vaikuttavia ominaisuuksia voivat olla mm. puolustushalu, taisteluhalu ja temperamentti.

Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus. Näiden kahden käsitteen välillä on kuitenkin olennainen ero. Rohkeus vaatii vaaran luonteen ja suuruuden ymmärtämistä, toimintakyky ei vaadi.

Toimintakykyä pidetää koiran kykynä hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan kyseisessä tilanteessa oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa.

On lähdettävä siitä, että osa koirista on jossain määrin peloissaan kaikissa tilanteissa, jotka niiden mielestä näyttävät vaarallisilta. Vastaavasti voidaan huomata, että koirat eivät pelkää tilanteissa, jotka todella ovat hyvin vaarallisia. Esimerkki tästä on tien ylittäminen aivan vastaantulevan auton edestä. Koira ei pidä sitä uhkaavana, toisin sanoen vaarallisena. On muistettava, ettei koiralla ole järjen säätelemää käsitystä jonkin tilanteen mahdollisista seurauksista. Sen käsitys tilanteesta perustuu täysin niille tunteille, jotka kyseinen tilanne saa aikaan perimän tai kokemuksen perusteella. Pelon puuttuminen todella vaarallisessa tilanteessa, jossa koiran on tajuttava ja ymmärrettävä vaaran merkkejä - on kai pidettävä lähinnä epänormaalina. Sen ymmärtää paremmin muistaessaan pelkoreaktion perustuvan itsesäilytysvaistoon.

Jos hyväksytään tämä päätelmä, ymmärretään jokaisen koiran vaarallisena kokevan tilanteen olevan ristiriitatilanne. Voidaan pitää selvänä ristiriidan aiheutuvan samanaikaisesti esiintyvistä vastakkaisista tunteista. Esimerkiksi halusta pysyä paikalla ja tutkia uhka ja halusta paeta. Halu paeta on useimmiten vallitseva koiran ollessa kaukana oman alueensa ulkopuolella jolloin sillä ei ole mitään puolustettavaa. Omalla reviirillä puolustushalu on yleensä voimakkaampi, mutta pakenemishalu (turvan etsiminen) ei silloinkaan ole täysin poissa ja ristiriitatilanne on jäljellä.

Villieläinten käyttäytymisen tutkiminen tällaisissa tilanteissa, jotka eläimen mielestä ovat uhkaavia (vaarallisia) vahvistaa edellä mainittua. Oman alueensa ulkopuolella eläimet pakenevat mieluummin vaaratilanteessa kuin jäävät paikoilleen ja kohtaavat vaaran. Tämä edellyttäen, ettei niillä ole saalista, pentuja tai niitä molempia mukanaan, ne eivät ole haavoittuneita, täysin uuvuksissa tai vastaavaa ja siten kykenemättömiä pakoon, jolloin ne hyökkäävät. Silloin puolustushalu on melkein aina hallitseva pakenemishaluun nähden.

Em. seikoista huolimatta toimintakykyä on päätetty pitää erillisenä ominaisuutena. Monessa testissä saadut kokemukset tuntuvat osoittavan tekijän, joka aiheuttaa jonkun koiran vaikuttavan pelokkaammalta kuin jonkin toisen samassa tilanteessa huolimatta siitä, että molemmat osoittavat yhtä suurta taistelu- ja puolustushalua. Siksi toimintakykyä pidetään jatkossa itsenäisenä ominaisuutena myös luonnetestin arvostelutaulukossa eikä sitä sekoiteta muihin ominaisuuksiin.

Kuten edellisestä on selvinnyt toimintakyky ei ole mikään muuttumaton ominaisuus, joka pysyisi samana kaikissa tilanteissa huolimatta siitä, että laukaisijoina toimivat ärsytykset olisivat samat. Kiihkeys vaihtelee eri yksilöiden välillä ja samassakin yksilössä eri tilanteissa. Kaikilla reviirikäyttäytymisen omaavilla eläimillä oman alueen ja ennen kaikkea sen keskuksen läheisyys vaikuttaa käytökseen.

Reviirin keskus on lienee aina asuinpaikka. Samalla yksilöllä tai laumana voi olla sekä asuin- että metsästysreviiri. Koirien ollessa kyseessä voidaan vaaratta puhua vain yhdestä reviiristä, asuinreviiristä. Esim. vartiokoiralla yleensä on vähintään kaksi selvästi rajattua reviiriä: alue, jolla se asuu, syö ja oleskelee lepohetkinään sekä alue jolla se tekee työtään. Molempia voidaan kutsua asuinreviiriksi, koska koiralla on myös palvelusalueellaan jonkinlainen asuinpaikka. Ilman pitkäaikaisia tutkimuksia on vaikea määrittää missä reviirin raja kulkee. Poikkeuksena voi olla erikoinen ympäristö, jossa on tarkasti erottuvat luonnolliset tai keinotekoiset rajat.

Kaikkina vuodenaikoina koiran taipumus alueensa suojelemiseen ei ole yhtä voimakas. Tämä koskee erikoisesti narttuja, joiden sisäinen aktivaatio suuresti riippuu hormonaalisesta vaihdejaksosta. Esim. narttu voi puolustaa aluettaan aina viimeiseen saakka sen pentujen ollessa pieniä. Suhtautuminen reviirin puolustamiseen voi olla jokseenkin välinpitämätön pentujen lähdettyä tai niiden tullessa toimeen ilman emäänsä.

Huolimatta yksilön normaalista toimintakyvystä kaikki koirat näyttävät olevan aina toimintakykyisempiä lähellä kotiaan. Vastaavasti perheenjäsentensä seurassa koira on vähemmän peloissaan tai on ainakin halukkaampi voittamaan pelkonsa. Tämä perustunee koirien laumaviettiin.

Toimintakyvyn paljastavan kokeen pitää täyttää tietyt vaatimukset. Tärkein vaatimus on se, että koira tuntee itsensä uhatuksi. Koiraan kohdistuvan uhan voimakkuuden on oltava muutettavissa tuomarien arvioiden mukaan. Uhan tulee kokeen alussa olla vähäinen ja kasvaa myöhemmin. Tämä tapahtuu yleensä siirtämällä uhkaa lähemmäksi koiraa. Koira ei saa yhdistää uhkaa aikaisempiin elämyksiinsä ja sen takia reagoida kokemusperäisesti, joten uhan täytyy tulla tunnistamattomasta kohteesta.

Tavallisessa toimintakykykokeessa on epävarmaa kuinka suuri osa koiran käyttäytymisestä johtuu toimintakyvystä tai toimintakyvyksi luokitellusta käyttäytymisestä johtuukin puolustus- tai taisteluhalusta tai temperamenttista. Tästä syystä koiran toimintakyky täytyy testata tilanteessa, joka ei herätä puolustushalua. Taistetuhalun ja temperamentin vaikutusta on hyvin vaikea välttää.

Tietyissä jopa täysin vaarattomissa tilanteissa ihmisetkin voivat joutua shokin valtaan. Näin tapahtuu useimmiten ollessamme jännittyneitä ja jostain syystä erityisen tarkkaavaisia, etenkin pimeässä. Esim. pensaasta tai vastaavasta odottamatta ilmestyvä varjo, jota emme heti pysty tunnistamaan, mutta äkkiä samaistamme ihmiseen, eläimeen tai vastaavaan saa sydämen hypähtämään. Ihmisen pelästys menee usein nopeasti ohi, koska hän voi järkensä avulla selittää tilanteen itselleen ja rauhoittua. Koira on muuten samanlainen kuin ihminen tässä tilanteessa, mutta se ei voi järkensä avulla ratkaista ristiriitaa.

Tätä on käytetty hyväksi laadittaessa tavallisinta toimintakykykoet huomattavana osana. Koirassa syntyvä ristiriita hahmon ilmestyessä näkökenttään on tuomarien havaittavissa reaktioiden sarjana. Näiden perusteella hänen on mahdollisimman tarkkaan tulkittava koiran mieliala ja luokiteltava se ilmenneiden ominaisuuksien mukaan.

Koetta kutsutaan toimintakykykokeeksi, koska koe paljastaa koiran toimintakyvyn uhkatilanteessa. Koe mahdollistaa muidenkin ominaisuuksien arvostelun. Meitä kiinnostavat temperamentti, terävyys, puolustus- ja taisteluhalu, hermorakenne ja kovuus. Koiran luoksepäästävyyttä ja ohjattavuutta tämä koe ei mittaa.

Tuomarien täytyy huomioida kaikki tapahtumat ja löytää niiden alkuperäiset syyt. Pääpaino on kuitenkin asetettava sellaisille reaktioille, jotka ovat peräisin toimintakyvystä tai sen puutteesta. Tuomarin täytyy osata vastata seuraaviin kysymyksiin:

- Koska koira huomasi hmon? Ennen hahmon esiintuloa vai sen jälkeen?
- Milloin ilmenivät ensimmäiset epäluulon merkit?
- Milloin ilmenee ensimmäinen merkki hyökkäävyydestä ja/tai halu paeta?
- Kiihtyikö koira voimakkaasti ja lisääntyikö vai vähenikö kiihtymys hahmon lähestyessä koiran todettua, ettei kyseessä ollutkaan ihminen?

On myös kyettävä kertomaan millä tavoin ja miten voimakkaina nämä reaktiot ilmenivät. Voimakkuus, kiihkeys ja useassa tapauksessa myös aika ovat tässä yhteydessä suhteellisia käsitteitä. Niitä arvosteltaessa on ärsytyksen laatu aina otettava huomioon. On mahdotonta laatia tarkkoja arvostelusääntöjä. Arvostelijan on käytettävä kokemustaan ja saamaansa oppia reaktioiden arvostelussa.

Tavallisesti käytetään ihmisen kaltaista hahmoa, joka piilossa olevasta paikasta vedetään asteittain lähemmäksi koiraa. Tietystä suunnasta hahmo näyttää ihmiseltä, mutta toiselta suunnalta rakennelma on täysin tunnistamaton. Siltä puuttuvat koiralle tutut ihmismäiset liikkeet ja ihmisen haju. Koira luulee hahmon olevan ihminen, mutta ei voi samalla tunnistaa sitä erojen vuoksi. Täten syntyy ristiriitatilanne. Muistakaa koiralla on samaistamiskyky, mutta samaistamiskyky ei johda selvään tunnistamiseen, koska koiralta puuttuu mahdollisuus selvittää itselleen tämä ristiriita.

Toimintakykykokeen toteuttaminen, kun koira asetetaan uhanalaiseksi

Käytettäessä hahmoa uhan lähteenä se on laitettava paikalleen ennen koirakon saapumista. Yleensä hahmo on kiinnitettynä pulkkaan tai jalaksille, jotta sitä voidaan vetää 20-25 m pituisen narun avulla. Narun avulla voidaan tehdä pieniä sivuliikkeitä hahmoa vedettäessä.

Alussa hahmon täytyy olla piilossa koiralta. On parasta sijoittaa hahmo pensaikkoon ja vetää se sieltä esiin. Hahmo voidaan myös asettaa mäennyppylän tai rakennuksen kulman taakse jne. Hahmon reitin alkupuolella tulee olla kasvillisuutta tai vastaavaa äänen aikaan saamiseksi, ennenkuin hahmo tulee näkyviin. Testiä valmisteltaessa tarkastetaan hahmon näkyvyys tulosuunnasta ja koiran näkötasolta ja sijaintialueelta.

Testipaikan ollessa valmis ja katselijoiden mentyä paikoilleen, kutsutaan ohjaaja koirineen. Ohjaajalle annetaan toimintaohjeet. Ohjaajan tulee olla passiivinen ja ainoastaan pitää kiinni taluttimesta. Tuomarien käskiessä saa ohjaaja vaikuttaa koiraan annettujen määräysten mukaisesti. Koiralle annetaan testipaikalla tilaisuus rauhoittua ja haistella ympäristöä. Tavallisesti 3-5 min. riittää. Tuomarien on varmistauduttava siitä, ettei koiraa häiritse mikään ulkopuolinen tekijä. Koiraa voivat häiritä esim. hajut tai näköetäisyydellä liikkuvat henkilöt tai koirat. Koira voidaan asettaa ohjaajan sivulle istumaan. Koiran ja ohjaajan ollessa paikoillaan ja kaiken ollessa rauhallista aloitetaan hahmon liikuttaminen. Sen on tapahduttava ehdottomasti oikealla tavalla. Hahmo on oikeastaan tuomarien ainoa mahdollisuus vaikuttaa koiran tunteisiin. Hahmon liikkumisen tarkoitus on saada aikaan reaktioita koirassa, liikuttamista jatketaan havaittujen reaktioiden perusteella niin, että hahmo mahdollisesti pelottaa koiraa.

Vetämällä hahmoa rauhallisesti ja tasaisesti saadaan harvoin toivottua vaikutusta. Paras tulos saadaan yleensä vaihtelevalla liikkeillä. Esim. täydellinen liikkumattomuus, lyhyitä nykiviä liikkeitä, epäröiviä liikkeitä ja lopuksi hyökkäys kohti koiraa. Lopullisen hyökkäyksen jälkeen hahmo jää paikalleen ja kokeen ensimmäinen osa on suoritettu. Ohjaaja on alkuperäisenä paikallaan mutta koira tavallisesti noin taluttimen etäisyydellä hänestä, ts. koira on paennut niin kauas kuin mahdollista

Kokeen toinen osa alkaa ohjaajan siirtymisellä hahmon viereen, mikäli hän ei jo ole siinä. Hän odottaa tuleeko koira itsenäisesti hänen luokseen. Mikäli koira ei tule, tuomari antaa ohjaajalle tarkemmat käyttäytymisohjeet. Tavallisesti aloitetaan ohjaajan kyykistymisellä hahmon viereen. Mikäli tämä ei johda tulokseen, ohjaaja houkuttelee koiraansa ohjeiden mukaan. Tarvittaessa hahmo riisutaan. Ohjaaja asettuu hahmon viereen sen vuoksi, ettei voida vaatia pelosta paennutta koiraa palaamaan oma-alotteisesti tutkimaan hahmoa. Sellainen uteliaisuus pelon aiheuttanutta esinettä kohtaan olisi melkein luonnotonta. Koska tärkein toimintakyvyn arvostelu tapahtuu juuri sillä hetkellä on koiran pyrittävä voittamaan pelkonsa ja pyrittävä päämääräänsä ohjaajan luokse.

Käyttäytymisen kuvaileminen

Tuomarit huomioivat kaikki koiran reaktiot, erikoisesti ne joita voidaan pitää toimintakyvyn aiheuttamina. Tällaisia ovat mm, koiran painopisteen siirtyminen eteen tai taakse, pysyminen vaakatasossa on siis kokonaisasento. Lihasten jännittäminen, pään ja hännän asento. Pää korkealla tai matalalla. Häntä korkealla, vaakatasossa tai alhaalla, jopa koipien välissä. Pakohaluja tai pakoja taluttimen salliman alueella. Tuomarien on huomioitava muut reaktiot, jotka voivat vaikuttaa toimintakykyyn; esim. puolustus- ja taistelureaktiot, jotka aiheutuvat temperamentista ja kovuudesta.

Koiran painopisteen takana oleminen on merkki siitä, että koira tuntee olonsa uhatuksi ja valmistautuu pakoon. Silloin se osoittaa vähäistä pelkoa. Painopisteen oleminen edessä merkitsee tiettyä toimintakykyä, mutta vielä epävarmuutta. Toisaalta se voi tarkoittaa sitä, ettei koira ole luokitellut hahmoa vaaralliseksi. Hahmo on vain herättänyt koiran kiinnostuksen ja vähän ärsyttänyt sen uteliaisuutta. Normaali painopiste voi merkitä samaa kuin painon oleminen edessä, mutta kiinnostus tapahtumaa kohtaan on pienempi. Vähäinen kiinnostus voi johtua aikaisemmista kokemuksista hahmoihin. Koira, jolla ei ole ollut kokemusta hahmoista on tavallisesti kiinnostunut niistä. Mikäli koira ei osoita lainkaan kiinnostusta ja muut temperamenttia osoittavat reaktiot ovat saman suuntaisia, voi kyseessä olla apatia.

Yleensä korkea päänasento osoittaa koiran olevan kiinnostunut olematta epäluuloinen terävä tai pelokas. Koira voi pitää päätä korkealla havaitakseen ja seuratakseen hahmoa. Useimmiten pään laskeminen matalalle tai vaakatasoon merkitsee koiran tuntevan olevansa uhattu ja se on valmis puolustautumaan, myös koiran runko on silloin matalammalla ja lihaksisto valmistautunut liikkumiseen. Pään kääntäminen pois ei aina johdu kiinnostuksen jakautumisesta vaan koiran tarkkaavaisuus voi olla kohdistunut muihin lähellä oleviin tekijöihin. Tämä tarkoittaa koiran haluavan alistua tai olla haluton taisteluun että pakenemiseen. Koiraa ei sen perusteella saa määritellä toimintakyvyttömäksi. Koira voi olla luonteeltaan sellainen, että se ilman suoranaista pelkoa on aina valmis alistumaan.

Häntä antaa selvän merkin koiran melialasta. Tämä ei koske niinkään toimintakykyä kuin muita ominaisuuksia esim- terävyyttä ja puolustushalua. Mitä matalammalle ja syvemmälle koipien väliin häntä laskeutuu, sitä varmempaa voidaan olla siitä, että koira tuntee olonsa epävarmaksi. Tämä tunne johtuu jossain määrin puuttuvasta toimintakyvystä.

Muistakaa: koiran häntä ei painu vatsan alle vain silloin kun sitä uhataan. Se on tavallinen merkki siitä, että koira on haluton. Mikäli se tapahtuu toimintakykykokeen aikana on syynä nähtävästi hahmon vaikutus koiraan. Hännän liikkeet yhdistettynä hännän asentoon paljastavat suurelta osalta koiran sen hetkisen mielialan. On mahdotonta sanoin kuvata kaikkia niitä ilmaisutapoja jotka koiraa saa aikaan hännällään. Ne täytyy nähdä ja oppia. Koiraa on käsiteltävä varovaisesti sen hännän ollessa mahan alla ja hännänpään väristessä sivuttain ja koiran pään ollessa samanaikaisesti matalalla. Tällainen koira ei ole ainoastaan pelokas vaan myös valmis puolustautumaan ja voi helposti siirtyä hyökkäykseen, varsinkin koiran joutuessa tilanteeseen, jossa pakomahdollisuudet ovat rajoitetut. Mikäli koira vielä kalisuttelee leukojaan, se on tyypillinen pelkopurija.

Hahmon liikkuessa koiraa kohden nähdään usein painopisteen siirtyvän, mikä osoittaa pakenemishalua, usein myös voimakkaampia tai heikompia pyrkimyksiä pakoon ja ehkä nopeita parin metrin pituisia pakoryntäyksiä. Tällainen käytös osoittaa koiran tuntevan olonsa uhatuksi, mutta se ei silti ole kauhun vallassa. Samanlaista käytöstä nähdään myös koirilla, jotka käsittävät tilanteen enemmän leikiksi kuin todeksi. Käytöstä ei siis voida luokitella pelon oireeksi, vaan se täytyy nähdä yhdessä muiden samanaikaisesti ilmenevien reaktioiden kanssa. Nämä kaikki yhdessä ilmaisevat pelkoa, leikkiä tai molempia. Arvostelun apuna ovat pään, korvien ja hännän asennot sekä liikkeet, kyyristyminen tai rungon kohottaminen, selkäkarvojen nostaminen, hampaiden näyttäminen ja murina. Yleisesti voidaan sanoa, että suhteellisen korkealla pidetty pää ja ryhdikäs keho - vaikka koira laskisikin välillä etuosaa siirtämällä eturaajojaan eteen- ja ulospäin - ja häntä poissa koipien välistä ilmentää ilmeisesti leikkimishalua.

Tällaista yksinkertaista käyttäytymistä esiintyy kuitenkin suhteelliseen harvoin. Yleisintä on vähäisen pelokkuuden ja taisteluhalun (leikkihalun) sekoitus. Koiran käytös osoittaa tunneristiriitojen aiheuttaman epävarmuuden. Halun samanaikaisesti toimia useilla eri tavoilla, mutta epätietoisuudesta johtuen koira ei pysty toimimaan varsinaisesti mitenkään. Yhtä usein voidaan havaita pelon ja puolustushalun sekoitus, mikäli kumpikaan tunne ei ole hallitseva lopputulos on epävarmuus. On helppo arvioida, onko pelkoon yhdistynyt puolustus- vai taisteluhalu. Em. tapauksessa ilmenee aina jonkinasteisia terävyysreaktioita, joita ei esiinny pelon ja taisteluhalun yhdistelmässä.

Pelon ollessa määräävä tunne koiran haluttomuus ilmenee selvemmin ja pakenemishalu on määräävämpi. Tämä nähdään selvistä pakoyrityksistä ja koiran vähäisestä tai olemattomasta halusta palata alkuperäiselle paikalleen ohjaajan viereen hahmon lopettaessa liikkumisen.

Jotkut koirat voivat joutua täydellisen pelon valtaan hahmon ilmestyessä näkyviin. Nämä koirat on helppo tunnistaa ja arvostella. Tämän laatuisen pelon oireet ovat aina selvät. Oireet voivat olla samat kuin edellä mainitut, mutta niiden ilmeneminen ja kiihkeys ovat paljon voimakkaammat. Pelko voi olla niin voimakasta, että se aiheuttaa ripulin ja suolen tyhjennyksen tai oksennuskohtauksen. Esiintyy erilaista hysteeristä käyttäytymistä, esim. täysin hillitsemättömiä pakoyrityksiä (koira heittelehtii sivulta toiselle päästäkseen irti taluttimesta). Äärimmäisessä tapauksessa kaikkia em. voi esiintyä yhdessä. Tällaisen koiran toimintakyvystä annetaan lausunto vasta hermojen, temperamentin ja kovuuden luokittelun jälkeen. Toimintakyvyn ollessa heikko ja hermorakenteen epävakaa, luonteen temperamenttinen ja pehmeä, koira vaikuttaa aina toimintakyvyltään huonommalla kuin mitä se oikeastaan on. Näennäinen toimintakyvyn puute voi johtua muista edellä mainituista ominaisuuksista, jotka tulevat esiin toimintakykytestissä. Toisaalta flegmaattisempi koira jolla on tietty määrä kovuutta, vaikuttaa toimintakykyisemmältä kuin se todellisuudessa on. Yleisenä sääntönä; heikot hermot, eloisa luonne ja pehmeys vaikuttavat aina negatiivisesti koirassa havaittaviin toimintakyvyn reaktioihin. Päinvastaisesti vaikuttavat vahvat hermot, taipumus välinpitämättömyyteen ja suurempi kovuus.

Toimintakykykokeen aikana ahdistetuksi itsensä tunteva koira voi lopettaa äkkiä aikomansa tekemisen ja suuntaa kiinnostuksensa muuhun. Tämä voi ilmetä hyökkäysyrityksinä, jotka kohdistuvat johonkin lähistöllä olevaan esineeseen - useimmiten elottomaan mutta myös ohjaaja voi joutua kohteeksi. Tätä kutsutaan sijaistoiminnaksi. Tällainen käytös ei ole yleistä, jos jokin tunne on hyvin paljon muita tunteita voimakkaampi. Se esiintyy yleensä esim. pakenemis- ja hyökkäyshalun ollessa yhtä suuret. Nämä molemmat tunteet estävät toisiaan purkautumasta. Tällainen käytös on aina varma merkki siitä, että koira on voimakkaasti jännittynyt vaikka syytä siihen ei ilmenisikään. Toimintakykykokeessa voimme olettaa, että tämän käyttäytymisen syy on ristiriita pakenemis- ja taisteluhalun välillä. Koira ratkaisee ristiriidan kääntymällä jonkin sellaisen puoleen mikä ei aiheuta pelkoa. Näin hyökkäyshalu pääsee määrääväksi ja tuloksena on jonkinlainen hyökkäystoiminta. Tällainen määrätyn tunteen purkaminen sijaiskohteeseen on tavanomaisempaa metsästyshalun ollessa mukana.

Arvostelu

Kokeen lopussa arvostellaan koiran pelkoaste sen perusteella, kuinka paljon aikaa ja miten voimakkaita kiihokkeita tarvitaan saamaan koira hahmon luo. Koiran aikaisempi käytös on myös otettava huomioon. Ennen koiran hahmon luokse houkuttelemisen aloittamista on tuomarien oltava selvillä koiran pelon asteesta.

Onko kyseessä suuri, kohtalainen vai lievä pelko. Se miten helposti koira palaa hahmon luo, on yhteydessä koiran mielentilaan. Kokeen loppuosa on tärkeä siksi, että se varmistaa tuomarien aikaisemman koiran käytöksen luokittelun. Huomataan onko aikaisemmin suoritettu luokittelu ollut oikea, vai tarvitaanko tarkistusta. Suuri pelko vaikuttaa siten, että tarvitaan ponnekkaita houkutuksia koiran saamiseksi ohjaajan kautta hahmon luo.

Testituomareiden ollessa varmoja, että koiran käytös ei johtunut tottumuksesta kokeeseen ja etteivät puolustus- ja taisteluhalu vaikuttaneet voimakkaasti kokeeseen, sitä ei tarvitse uusia. Tuomarit tekevät luokittelun ilmenneiden taistelu- ja puolustusreaktioiden merkityksestä toimintakykyyn ja arvostelevat sen mukaan.

Muunnelmia

Em. toimintakykykokeessa (selvä uhka suunnataan suoraan koiraan) reagoivat useimmat koirat jokseenkin selvästi. Mikäli näin ei tapahdu, vaan koira käyttäytyy välinpitämättömästi, voimme olettaa koiralla olevan kokemusta tämän laatuisesta tilanteesta eli sitä todennäköisesti on valmennettu kokeeseen. Toimintakykyä ei voida arvostella ainoastaan uhattoman testin reaktioiden perusteella. Tällaisessa tapauksessa on käytettävä toisenlaista testiä, joka sisältää uhan.
Uhkaava koe voidaan myös järjestää avustajaa käyttäen. Avustajan on oltava piilossa suurehkon paperin tai muovin takana, jotta koira ei heti tunnista uhkaa ihmisen aiheuttamaksi. Viimeksi mainitut kokeet onnistuvat parhaiten, jos ne tehdään yllättäen ja nopeasti.

Tietysti on mahdollista suorittaa kokeet, joissa käytetään avustajaa, hitaammassa tahdissa ja asteittain lisätä ponnekkuutta kuten hahmotestissä. Tällöin koe vaatii erittäin tarkat esivalmistelut ja järjestelyt. On otettava huomioon tuulen voimakkuus ja suunta, jotta koira ei haista avustajaa ja voi näin tunnistaa häiriön aiheuttajaa. Mikäli koira tunnistaa hajun, se ei ehkä en tunne itseään uhatuksi. Jos tapahtumaketju on nopea, ei koira ehdi tunnistaa hajua ja tällöin ei avustajan sijoittaminen tuulen alle ole enää niin tärkeää. Avustajaa ei kuitenkaan saa sijoittaa siten, että koira jo kaukaa saa hänestä vainun, tällöin menetetään yllätysvaikutus.

Eri koetyypeistä on valittavissa melkoinen määrä muunnoksia. Jos tavanomaiset koetyypit eivät saa koirassa aikaan haluttuja reaktioita, on tuomarien mielikuvituksensa, kykynsä ja kokemuksensa perusteella luotava tilanteeseen sopiva koemuoto. Heidän on kuitenkin pysyttävä kokeen vakiokulussa niin kauan kuin mahdollista. Tästä hyötyvät sekä järjestely että arvostelu.

Toimintakykykoe ilman uhkaa

Tavallisessa toimintakykykokeessa on epävarmaa kuinka suuri osa koiran käyttäytymisestä johtuu toimintakyvystä tai toimintakyvyksi luokitellusta käyttäytymisestä johtuukin puolustus- tai taisteluhalusta tai temperamentista. Tästä syystä koiran toimintakyky täytyy testata tilanteessa, joka ei herätä puolustushalua. Taisteluhalun ja temperamentin vaikutusta on hyvin vaikea välttää. On mahdotonta tarkalleen selvittää millainen kokeen pitäisi olla. Periaatteessa tilanteen pitää olla sellainen, ettei se vaikuta koirasta uhkaavalta, mutta vaatii kuitenkin toimintakyvyn heräämistä. Toisin sanoen koiran tulee osoittaa tiettyä kykyä voittaa pelkonsa. Koe pitäisi laatia siten, että kaipuu jonnekin, esim. ohjaajan luokse (laumavietti), houkuttelee koiran ylittämään tuntemattomia esteitä päämäärän saavuttamiseksi. Esteiden ohittaminen ei saa olla ruumiillisesti niin rasittavaa, etteivät koiran voimat riitä siihen tai koiran rakenne estä sitä suoriutumasta.

Tärkeintä kokeessa on päämäärä johon koira pyrkii. Sen on oltava kyliin houkutteleva pystyäkseen luomaan koirassa voimakkaan halun ja toiseksi koiralla ei ole valinnanvaraa päämäärään johtavan tien suhteen. Kokeen on siis pystyttävä samaan koira eräällä tavalla voittamaan itsensä saavuttaakseen kaipaamansa päämäärän. Tällainen koe ei houkuttele koiran puolustushalua esiin. Sitä vastoin voivat sekä temperamentti että taisteluhalu vaikuttaa osaltaan joko myönteisesti tai kielteisesti. Tämä koe täydentää hyvin sitä koetta, jossa koira asetetaan uhan alaiseksi ja jossa on aina otettava huomioon puolustushalun vaikutus.

Kokeen suorittaminen ei saa riippua koiran fyysisestä rakenteesta tai koulutusasteesta. Koiralla tulee luonnollisesti olla päämäärä mihin se pyrkii. Koira erotetaan ohjaajastaan, ei kuitenkaan haju- ja kuulomatkan ulkopuolelle. Koiralla on mahdollisuus päästä ohjaajansa luokse. Matkalla sen on kohdattava yksi tai useampia esteitä, jotka vaativat siltä pelon voittamista. Koska tarkoituksena ei ole tarkastella koiran kykyä valita oikea tie, on kokeessa oltava vain yksi mahdollisuus ohittaa este.

Arvosteluperusta saadaan esim. huomioimalla, miten paljon apua koira tarvitsee selviytyäkseen. Hyvän arvostelumahdollisuuden antaa pimeä huone, jossa ohjaaja on houkuttimena huoneen perällä. Em. kokeessa arvostellaan koiran epäröinnin aste, avuntarve sekä aika, jonka koira tarvitsee selviytyäkseen kokeesta.

Arvostelu

Koiralta ei saisi odottaa minkäänlaista puolustus- tai terävyysreaktiota ainoastaan ohjaajan luokse halua osoittavaa käytöstä. Koiran käytökseen vaikuttaa esto, joka aiheutuu tuntemattomasta esteestä. Ts. koira osoittaa jonkinlaista pelkoa itse estettä kohtaan.

Arvostelu tapahtuu siten, että arvioidaan ärsytysten määrä ja voimakkuus, jotka ovat tarpeen pelon voittamiseen. Ärsytysten voimakkuus ja määrä sekä pelon voimakkuus ovat suhteessa toisiinsa. Mitä useampia ja ponnekkaampia ärsykkeitä on käytettävä, sitä suuremmaksi pelko luokitellaan. Arvostelussa on otettava huomioon koiran ikä ja mahdollinen kokemattomuus ja sen vähäiset elämänkokemukset sekä vanhemman ja koulutetun koiran kokeneisuus.